Kolme asiaa, jotka ilmiöstä kannattaa muistaa:
- Compliance paralysis tarkoittaa tilannetta, jossa tekoälyhanke ei saa hyväksyntää eikä hylkäystä ja tällöin hanke pysähtyy.
- Etenemistä hidastavat kysymykset ovat perusteltuja, mutta niiden ratkaisemiseen puuttuu yhteinen tapa.
- Ratkaisu on selkeä toimintamalli, joka määrittää, missä tekoälyä voi turvallisesti kokeilla ja missä kokeilu ei ole mahdollista.
Miksi tekoälyhanke pysähtyy ennen tuotantoa?
Usein ajatellaan, että tekoälyhankkeet epäonnistuvat tuotannossa. Todellisuudessa moni ei pääse sinne asti, vaan jää pilotointivaiheeseen. Heti kun jonkun pitäisi tehdä päätös, esiin nousevat tutut kysymykset:
-
Voimmeko käyttää tätä dataa?
-
Missä dataa käsitellään?
-
Kuka vastaa mahdollisista virheistä?
-
Miten tieto pitää luokitella?
Kysymykset ovat perusteluja, mutta haaste syntyy silloin, kun niihin ei saada vastauksia. Tällöin jokainen avoin asia muuttuu syyksi odottaa. Hanke etenee selvityksestä selvitykseen ja kokouksesta toiseen ilman varsinaista päätöstä.
Lisää hyväksyntäkierroksia ei aina tarkoita parempaa hallintaa
Epävarmuutta pyritään usein vähentämään lisäämällä tarkastuksia. Jos jokainen hanke arvioidaan alusta asti erikseen tietoturvan, lakiasioiden, tietosuojan, arkkitehtuurin ja IT:n näkökulmasta, hallinnasta muodostuu helposti jono. Jono ei ratkaise kysymyksiä, vaan siirtää niitä seuraavaan kokoukseen.
Kyse ei yleensä ole tekoälyn vastustamisesta. Liiketoiminta tavoittelee arvoa, tietoturva pienentää riskejä, lakiasiantuntijat varmistavat sääntelyn noudattamisen ja IT huolehtii ratkaisujen ylläpidettävyydestä.
Kun yhteinen vastuullisen tekoälyn viitekehys puuttuu, monella on valtuus sanoa ”odotetaan”, mutta kenelläkään ei ole varmuutta sanoa ”voimme edetä turvallisesti”. Juuri tätä compliance paralysis tarkoittaa. Kyse ei ole vastustuksesta, vaan tilanteesta, jossa tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta etenemistapaa ei ole määritelty.
Umpikujasta eteenpäin: luo turvallinen paikka kokeilla ja oppia
Tekoälyä opitaan käyttämällä, ei vain keskustelemalla. Siksi organisaatio tarvitsee rajatun ympäristön, jossa eri rooleissa työskentelevät voivat kokeilla tekoälyä ilman vaikutuksia asiakasdataan, brändiin tai tuotannon päätöksiin.
Juuri tällainen toimintamalli mahdollistaa sen, että päätöksiä voidaan tehdä luottavaisin mielin. Missä riskit ovat riittävän pieniä, jotta voimme oppia käytännön kokemusten kautta? Ja missä kokeiluja ei yksinkertaisesti pitäisi tehdä?
Compliance paralysis ei ratkea byrokratian lisäämisellä tai sen välttelemisellä, vaan selkeällä toimintamallilla: turvallisilla kokeiluympäristöillä, sovituilla rajoilla, nimetyillä vastuilla ja yhteisesti hyödynnettävillä opeilla. Näin tekoäly siirtyy keskusteluista käyttöönottoon ilman riskejä.
Mutta mitä tapahtuu, jos liiketoiminta ei tarjoa tällaista polkua? Tekoälyn käyttö ei pysähdy, vaan se siirtyy näkyvyyden ulkopuolelle. Juuri tätä ilmiötä kutsutaan varjotekoälyksi. Siitä voit lukea lisää täältä.
