Mitä eroa on multicloudilla ja hybridipilvellä?

Pilvimarkkina kehittyy nopeasti ja lienee aika päivittää myös tulkintaa termeistä. Tässä kirjoituksessani pyrin tuomaan esille tulkintani hybridipilven ja multicloudin eroista sekä niiden hyödyistä yrityksille. Matkan varrella voi palautua mieleen myös muita perusasioita!

Tässä blogissa käyn läpi seuraavat asiat (pääset siirtymään suoraan osioon klikkaamalla otsikkoa):

1. Mikä on hybridipilvi?
2. Mikä on multicloud?
3. Mitkä ovat julkisen ja privaattipilven rajoitteet?
4. Mitkä ovat multicloudin haasteet yrityksille?

Pilvikenttä kasvaa ja monipuolistuu myös Suomessa

Kesäkuussa 2018 auennut Googlen Haminan konesali toi Google Cloud Platformin (GCP) Suomesta käytettäväksi. Onhan se hienoa, että Suomessakin on viimein käytössä hyperscale-luokan konesalista tuotettavaa pilveä. Jos maan rajat ovatkin aiemmin olleet kynnys pilvipalveluiden hyödyntämiselle, niin enää ne eivät sitä ole.

Aikaisemmin asiantuntijoiden ja päättäjien keskustelut pyörivät hyvin paljon sanojen private cloud ja public cloud ympärillä, mutta viime aikoina puheenaiheissa tuntuvat yleistyneen hybridipilvi ja multicloud. Termit voivat alkuun vaikuttaa hyvin samankaltaisilta, mutta loppupeleissä puhutaan kuitenkin ihan eri asioista.

Mikä on hybridipilvi?

Aivan kuten hybridiautojenkin voimanlähteet ovat erilaisia, myös hybridipilvi on yhdistelmä erilaisia pilvityyppejä: julkista (julkisesti hankittavissa olevaa, jaettua pilveä) ja yksityistä (yksittäiselle organisaatiolle dedikoitua, yksityistä pilveä).

Yhdysvaltain kansallinen standardi- ja teknologiainstituutti määrittelee julkaisussaan hybridipilven seuraavasti:

The cloud infrastructure is a composition of two or more distinct cloud infrastructures (private, community, or public) that remain unique entities, but are bound together by standardized or proprietary technology that enables data and application portability (e.g., cloud bursting for load balancing between clouds).

Hybridipilvi on siis kokonaisuus, jossa järjestelmät tuotetaan hajautetusti yksityisestä ja julkisesta pilvestä. Yleensä kahden eri pilvityypin yhdistäminen toteutetaan niin, että palveluissa olevia työkuormia voi ajaa ja jopa siirrellä hallitusti eri pilvityyppien välillä. Hybridipilviä hallitaan usein jollakin orkestrointityökalulla, joka mahdollistaa keskitetyt näkymät ja hallintatoimet eri pilviympäristöihin. Ratkaisun ansiosta yritys hyötyy sekä julkisen että privaattipilven eduista.

Yksityisen pilven etuja

• Alhainen latenssi tuotantopisteen läheisyyteen tuotettaville palveluille
• Saumaton liitäntä perinteiseen konesali-infraan kuten fyysisiin erillispalvelimiin
• Suurten staattisten työkuormien kustannustehokkuus
• Tuttujen ja hyviksi havaittujen hallintatyökalujen käyttömahdollisuus
• Budjetoinnin vaivattomuus.

Julkisen pilven etuja

• Globaalit toimituspisteet loppukäyttäjien tavoittamiseksi ympäri maailman
• Uusimmat teknologiat ja innovaatiot ovat käytettävissä ilman suurempia ponnisteluja
• Kyky erittäin suurten resurssien toimittamiseen nopeasti (tarvittaessa jopa äkillisesti)
• Käytettävissä on mittavat resurssimäärät, vaikka vain yksittäistä eräajoa varten
• Mahdollisuus jalostetumpiin pilvitasoihin – palvelut otettavissa käyttöön alusta- tai sovelluskerroksesta lähtien (PaaS, SaaS)
• Valmiiksi paketoidut sovelluskokonaisuudet, esim. WordPress, Magento tai LAMP Stack ja paljon muita.

Julkisella ja yksityisellä pilvellä on myös rajoitteensa

Yksityisessä pilvessä pilvipalveluiden jalostusaste jää yleensä infrastruktuuritasolle (IaaS). Toisin sanoen privaattipilveen tuotettavat järjestelmät edellyttävät ylläpitoa joko itse tai palvelutoimittajan toimesta.

Julkipilven PaaS-palveluissa (esim. Google App Engine, Google Kubernetes Engine tai Azure App Services) infra, käyttöjärjestelmät ja jopa varussovellukset toimitetaan valmiiksi ylläpidettyinä kokonaisuuksina, mutta käyttötarkoitukseen soveltuvat toiminnallisuudet pitää silti osata ottaa käyttöön oikein.

Hybridipilviratkaisu soveltuu hyvin esimerkiksi tilanteeseen, jossa paikallisesta konesalista tuotetaan monoliittisia, staattisia järjestelmiä, ja julkiseen pilveen sijoitetaan käyttäjämäärän mukaan skaalautuvia järjestelmiä.

Esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmät saattavat sisältää tietokantapalvelimia tai muita alustakomponentteja, joiden julkipilveen siirtäminen tai siellä ajaminen voi olla kallista tai hankalaa. Toiminnanohjausjärjestelmä on kuitenkin usein linkitetty esimerkiksi varastonhallintaan ja verkkokauppaan, joiden hyvästä asiakaskokemuksesta ja tarpeiksi nopeista vasteajoista sen sijaan pitää parhaiten huolta julkipilvi, joka skaalautuu ruuhkapiikkien mukaan.

...Entä mikä on multicloud?

Multicloud on sekoitus eri pilvitoimittajia – olivat ne sitten yksityistä tai julkipilveä. Itse rinnastan multicloudin pilvistrategiaan, eli tietoiseen valintaan siitä, että palvelut tuotetaan useasta eri pilvestä.

Multicloud ei edellytä saumatonta yhteyttä pilvien välillä, vaan järjestelmiä voi sijoittaa loogisissa kokonaisuuksissa eri pilviin. Eri pilviyhdistelmien hyödyntäminen mahdollistaa järjestelmien ajamisen kustannustehokkaasti. Kustannuksissa kannattaa kuitenkin huomioida kapasiteetin lisäksi myös hallinnan monimutkaistuminen ja mahdollisesti verkkoliikenteestä tai tallennusjärjestelmien käytöstä aiheutuvat kustannukset, joita voi olla vaikea tai jopa mahdoton määrittää ennalta. Todelliset kustannukset pystyy todentamaan vasta käyttöönoton jälkeen, joten toteumaa on seurattava aktiivisesti.

Liiketoiminnan näkökulmasta multicloud auttaa myös hajauttamaan riskejä. Sovellusten liikuteltavuus eri pilvien välillä on parantunut eikä suoria lukittumisia (vendor-lock) yksittäisiin pilvitoimijoihin tapahdu yhtä paljon kuin ennen, mutta aina pilvien erikoisuuksia hyödynnettäessä on kuitenkin hyvä miettiä, voisiko tavoitellun lopputuloksen saavuttaa jollakin yleisemmällä menetelmällä.

Riskit voi myös hajauttaa useaan eri toimituspisteeseen, jolloin yksittäisissä pilvissä tapahtuvat poikkeamat eivät vaaranna ratkaisujen saavutettavuutta, toimintaa tai käyttäjätyytyväisyyttä.

Mitkä ovat multicloudin haasteet yrityksille?

Yritysten näkökulmasta multicloudin isoimmiksi haasteiksi voivat nousta seuraavat:

• Onko yrityksessä tarvittavaa osaamista monimutkaisen pilviympäristön ja tietoturvan hallintaan?
• Onko yrityksellä resursseja ja kyvykkyyttä pysyä mukana pilviympäristöjen ja varsinkin julkipilven kiihtyvässä kehityksessä?
• Miten pilvet kannattaa liittää yhteen (jos tarvetta)? Tietoliikenneyhteydet voi toteuttaa usealla eri tavalla, ja yhteysmenetelmillä voi olla merkittävä vaikutus sovellusten toimintaan ja tuotantokustannuksiin.
• Miten valita juuri yrityksen tarpeisiin sopivat ominaisuudet ja ratkaisut? Eri pilviympäristöissä on hyvin samankaltaisia palveluratkaisuita ja myös julkipilven sisällä voi olla useita tapoja toteuttaa sama asia. Erojen ymmärtäminen vaatii perehtyneisyyttä.
• Miten pilveen siirtyminen ja pilven ominaisuuksien hyödyntäminen kannattaa toteuttaa? Puolittain mietityt ratkaisut siirtymävaiheessa saattavat vesittää koko pilvisiirtymän hyödyt. Jos huonosti toimivan palvelimen siirtää sellaisenaan pilveen, palvelin toimii aivan yhtä huonosti myös uudessa sijainnissa.

Multicloudin hyödyntäminen edellyttää siis aina merkittävää tuntemusta, osaamista ja kokemusta eri pilvistä ja niiden mahdollisuuksista, sillä jokin pilvituottaja voi tarjota tietyt ominaisuudet paremmin kuin toinen ja halvassa hinnassa taas piilee aina riskejä.

Yhteenveto

Tavoitteenani oli avata oma näkemykseni hybridipilven ja multicloudin eroista. Lyhyesti kertauksena: multicloudissa hyödynnetään tietoisen päätöksen mukaisesti useampaa kuin yhtä pilveä, joihin tuotetut ratkaisut voivat joko olla tai olla olematta yhdistettynä toisiinsa. Hybridipilvi puolestaan on multicloudin alakäsite, ja siinä hyödynnetään omien ratkaisujen tuottamiseen eri pilvityyppejä (yksityinen ja julkinen pilvi), jotka linkitetään yhteen useammasta pilvestä ja pilvityypistä tuotetuksi kokonaisuudeksi.

Heikki Lavanko